• Lumikki
  • Ihmemaa Oz
  • Peter Pan

Ihmemaa Oz

Kesän 2015 näytelmä oli Ihmemaa Oz (engl. The Wonderful Wizard of Oz, 1900). Näytelmä perustuu L. Frank Baumin kirjoittamaan lastenkirjaan ja sen on suomentanut Kerstin Juva. Pauliina Saloniuksen ohjauksen Katri Uutun loihtiman puvustuksen, Jouni Lehtosen musiikin ja Marko Virtasen koreografioin, se muokattiin ruskolaiseksi versioksi. Näytelmä kertoo Dorothy-nimisen kansasilaistytön seikkailusta Oz-maassa.

Yleisö otti estyksen innolla vastaan. Turun Sanomat arvioi esityksen seuraavasti:

Kansasissa ei ole kivaa. Sitä mieltä on ainakin Dorothy, jonka Toto-koiraa naapurin täti syyttää kissansa kiusaamisesta. Sitten pyörremyrsky tempaa Dorothyn ja Toton mukaansa ihmeelliseen satumaailmaan.

L. Frank Baumin (1856–1919) vuonna 1900 ilmestynyt romaani Ihmemaa Oz on monella tapaa poliittinen teos. Sen metatasojen kirjo on vahvasti sidoksissa Pohjois-Amerikan historiaan, joten teoksen suurelle yleisölle tutumpia teemoja lienevät ystävyys ja itsensä ylittäminen.

Niistä teemoista herää henkiin myös Ruskon kesäteatterin Ihmemaa Oz, joka yhdistelee musiikkia, tanssia ja värikkäitä hahmoja. Ohjaaja Pauliina Saloniuksen sovitus Kersti Juvan kirjasuomennoksesta on varsin vapaamuotoinen, mutta sopivasti hupsu ja jännittävä seikkailu.

Vaikka Ozin maa on täynnä ihmeitä, koti-ikävä iskee nopeasti. Dorothy lähtee seuramaan keltaista tiilitietä kohti Smaragdikaupunkia, jossa mahtava Ozin velho voisi auttaa hänet kotiin.

Matkalla Dorothy tapaa aivoista haaveilevan variksenpelätin, sydäntä kaipaavan peltimiehen ja rohkeuden puutteesta kärsivän leijonan. Yhdessä uudet ystävykset oppivat, että matka on joskus päämäärää tärkeämpi ja todellinen voima löytyy jokaisen sisältä.

Roolitus on onnistunut erinomaisesti. Iida Blomqvistin tulkinta Dorothystä on viehättävän elovenatyttömäinen. Lotta Uuttu on herttainen Toto-koirana ja Jukka-Pekka Katajisto hauska peltimiehenä.

Yleisön suosikkeja tuntuvat kuitenkin naurusta päätellen olevan Hannu Pajusen leijona sekä Petri Aulinin variksenpelätin.

Muihinkin rooleihin on löytynyt olemukseltaan sopivat näyttelijät. Se on aikamoinen saavutus, kun lavalla nähdään yli kaksikymmentä esiintyjää. Etenkin Maiskisten ja Smaragdikansan kohtaukset ovat hauskoja.

Esitys luottaa perinteiseen lastenteatteriin, mutta ammentaa myös elokuvien värikkäästä maailmasta. Katri Uutun runsaasta ja kirjavasta puvustuksesta löytyy paljon yksityiskohtia ja Jouni Lehtosen musiikki on tarttuvaa ja iloista.

Marko Virtasen koreografiat ja Vili Hokkasen nappiin osuvat ääniajot ryhdittävät kokonaisuutta. Vaikka tiiviit juonenkäänteet tuntuvat välillä pikakelatuilta, pidän erityisesti Ruskon kesäteatterin Ihmemaa Ozin rennosta mutkattomuudesta.

 FRIDA MARIA PESSI
Turun Sanomat

Free Joomla Lightbox Gallery